Hikeä ja pölyä

Kiitollisena kaikesta tästä
mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä.
© Runotalo


Keräämäni kokoelma senkuin karttuu -vanhoja konevedettyjä nauloja on tullut kiskottua irti jo useita satoja. Jotkut lähtevät helposti ja toiset taas pidemmän kaavan kautta. Vietin taas koko päivän nauloja irrotellen: oi tätä talon purkajan onnea ja autuutta!




Ahkerat ja likaa pelkäämättömät apujoukot irroittivat kaikki tuvan sisäkaton laudat sekä lattialankut. Pölyn ja sammalrohjan määrää ei voi sanoin kuvailla. Tuulen puuskat nostivat tunnelman kattoon, joka onkin jo tosi korkealla kun välikattoja ei enää ole.

Roosa päivä tänään

Kaikkialla toistuvat samat muodot;
sinäkin olet yksi niistä
maailman ihmeistä.
© Runotalo

Muutama päivä sitten löytyi talosta kahdet vanhat kureliivit. Molemmat lähes ehjiä ja ovat vain hieman pölyisiä. Kauniita.

Sateen jälkeen kiiruhdin taas puutarhaani. Maitokello on kaunis sadepisaroineen. Tämä olikin lämmin, hempeä ja kaunis elokuun päivä. Sadekin oli lämmintä kesäsadetta. Nautitaan, kun vielä voidaan!

Hellyyttävän liikuttava löytö

Tuulessa soi kellot hiljaa,
pellolla kypsyttää aurinko viljaa.
Minä vain pieni ihminen,
ymmärrän hiljalleen kaiken sen.
© Runotalo



Tänään liikuttavin löytö kattolautoja purkaessa olivat nämä pienen lapsen kengät. Pohjat ovat kuluneet käytössä puhki. Muitakin kenkiä löytyi, mutta ne olivat parittomia.

Kattolautoja, ruosteisia nauloja ja pikkuyllätyksiä

Seikkailumielin jatkan matkaani,
nyt ja tässä - ikuisesti.
© Runotalo

Katto- ja lattialautojen purkamisen yhteydessä löytyy paljon pikkutavaroita: henkselinkannattamia, vanhoja tikkuaskeja jne.

Talossa on pian kaikki katto- ja lattialaudat irrotettu. Puuhaa riittää, kun kuljetusta varten laudoista on poistettava nauloja ja kaikki materiaali on saatava ulos talosta ennen hirsikehikon purkua. Kuvassa on yläkerran kamarin kattolauta, jonka leveys on reilut 50 cm. Kattojen purkaminen on likaista puuhaa. Onneksi ei ole enää ikkunoita niin ilmastointi toimii. Osittain vähän liiankin hyvin, kun eilenkin sammaleita, multaa ja sanomalehden palasia lenteli ympäriinsä. Katon päällä on jopa 30 cm litistynyttä rahkasammalta, jossa on seassa kiviä, nauloja, lasinsiruja ja kaikenlaisia yllätyksiä. Vanhoja pikkutavaroita, kirjeitä yms. on kertynyt jo kopallinen. Ne tulevat myöhemmin valmiiseen taloon esille kaikkien ihmeteltäväksi.

Eteisen purkua

Juhlin omaa arkeani,
omia pikkuisia edistysaskeleitani.
Teen niitä joka päivä.
© Runotalo

Eilen urakoitiin eteinen avokuistiksi. Hiki tuli jälleen. Nyt on talon pihassa iso kasa auringon haalistamaa vanhaa punamultamaalattua lautaa ja ripaa, joista on poistettava ruosteiset naulat. Aion tehdä myöhemmin jotain kivaa laudoista, joten niitä ei heitetä pois.

Talon purkua

Jokainen päivä on minulle uusi alku.
Avaan lehden ja kirjoitan sen täyteen

kauniita sanoja ja iloisia ajatuksia.

© Runotalo

Vihdoinkin ovet ja ikkunat ovat matkanneet kotisuulin suojiin. Seuraavaksi on kattolautojen ja lattialankkujen vuoro. Talo näyttää nyt hieman surulliselta ilman ikkunoitaan. Vielä muutama viikko ja talo on kokonaan kadonnut tästä kuvan maisemasta, jossa se on sijainnut vuodesta 1910. Muutaman vuoden ajan talo on vain kasa hirsiä pellolla. Minulla on aikaa odottaa, että löydän talolle arvoisensa paikan. Ehkä jo ensi kesänä - kukapa tietää?