torstai 13. elokuuta 2009

Valmista tuli - rekka voi saapua

Aamupäivällä purettiin loput vanhat tiilet, jotka olivat kamarien nurkissa pönttöuunien jäljiltä.


Vanha kuisti katosi tänään lopullisesti.

Edelleen on tehtävä pellipaloihin merkintöjä ja kiivettävä tikkaita pitkin ruuvaamaan peltiläpyskät paikoilleen. Ihan ylös asti en valitettavasti uskaltanut itse kiivetä. Yritin kyllä, mutta varsinainen työskentely korkeuksissa vaatii vielä lisää totuttelua, sillä tikkaista on uskallettava irrottaa molemmat kädet, jos meinaa työskennellä :)

Talon toisesta päästä purettiin tänään kokonaan vesikatto, jossa huovan ja päreiden alla piileskelivät nämä hienot vanhat kattolaudat. Saa nähdä mitä näistä vielä tehdään.



Päreitä katosta irtosi reilu traktorin kärryllinen. Kahden kamarin päältä on nyt katto poistettu ja huomenna klo 8.00 jatketaan. Tavoitteena on saada uudemman pään hirret rekan kyytiin ja kotia kohti huomisen päivän aikana.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Lisää hiekkaa

Uusi alku odottaa
jokaisen mutkan takana.
© Runotalo



Odottelen hiekkakuorman saapumista. Tienhaaraa on levennettävä, sillä muuten iso rekka ei mahdu kääntymään hirsikuorman kanssa. Jo aiemmin on tehty valmiiksi tasoitettu hiekka-alue, johon hirsille rakennetaan säilytyspaikka. Jos säät sallivat ja hommat etenevät suunnitellusti niin perjantaina saapuu ensimmäinen rekkakuorma hirsiä. Kaikki katto-ja lattiamateriaalit sekä hirret eivät siis mahdu yhteen rekkakuormaan vaan on tehtävä kaksi keikkaa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Pellinpalasia

Tänään opettelin hankkimani meistisarjan käyttöä. Taas huomasin, että tekemällä oppii.


Tässä merkitsemäni pellipalanen jo paikallaan hirren päässä B8-1. Merkinnästä selviää, että kyseessä on B seinä, kahdeksas hirsi ja 1 alareunassa kertoo, että hirrelle on jatkopala olemassa eli se on sitten B2-2. Ei ollenkaan niin monimutkaista, kun ensi alkuun kuvittelin.

Harmillista, kun minulla on korkean paikan kammo ja tässäkin merkittäviä hirren päitä on päällekkäin 27 kpl. Aika korkealle olisi kiivettävä. Tänään pääsin numeroon 15 asti. Päädyssä numeroita on muistaakseni 35, joten ehkä minun on pyydettävä rohkeampia apuun.


maanantai 10. elokuuta 2009

Hikeä ja pölyä

Kiitollisena kaikesta tästä
mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä.

© Runotalo


Keräämäni kokoelma senkuin karttuu -vanhoja konevedettyjä nauloja on tullut kiskottua irti jo useita satoja. Jotkut lähtevät helposti ja toiset taas pidemmän kaavan kautta. Vietin taas koko päivän nauloja irrotellen: oi tätä talon purkajan onnea ja autuutta!




Ahkerat ja likaa pelkäämättömät apujoukot irroittivat kaikki tuvan sisäkaton laudat sekä lattialankut. Pölyn ja sammalrohjan määrää ei voi sanoin kuvailla. Tuulen puuskat nostivat tunnelman kattoon, joka onkin jo tosi korkealla kun välikattoja ei enää ole.

lauantai 8. elokuuta 2009

Roosa päivä tänään

Kaikkialla toistuvat samat muodot;
sinäkin olet yksi niistä
maailman ihmeistä.

© Runotalo

Muutama päivä sitten löytyi talosta kahdet vanhat kureliivit. Molemmat lähes ehjiä ja ovat vain hieman pölyisiä. Kauniita.

Sateen jälkeen kiiruhdin taas puutarhaani. Maitokello on kaunis sadepisaroineen. Tämä olikin lämmin, hempeä ja kaunis elokuun päivä. Sadekin oli lämmintä kesäsadetta. Nautitaan, kun vielä voidaan!

perjantai 7. elokuuta 2009

Hellyyttävän liikuttava löytö

Tuulessa soi kellot hiljaa,
pellolla kypsyttää aurinko viljaa.
Minä vain pieni ihminen,
ymmärrän hiljalleen kaiken sen.

© Runotalo



Tänään liikuttavin löytö kattolautoja purkaessa olivat nämä pienen lapsen kengät. Pohjat ovat kuluneet käytössä puhki. Muitakin kenkiä löytyi, mutta ne olivat parittomia.

torstai 6. elokuuta 2009

Kattolautoja, ruosteisia nauloja ja pikkuyllätyksiä

Seikkailumielin jatkan matkaani,
nyt ja tässä - ikuisesti.
© Runotalo






Katto- ja lattialautojen purkamisen yhteydessä löytyy paljon pikkutavaroita: henkselinkannattamia, vanhoja tikkuaskeja jne.




Talossa on pian kaikki katto- ja lattialaudat irrotettu. Puuhaa riittää, kun kuljetusta varten laudoista on poistettava nauloja ja kaikki materiaali on saatava ulos talosta ennen hirsikehikon purkua. Kuvassa on yläkerran kamarin kattolauta, jonka leveys on reilut 50 cm. Kattojen purkaminen on likaista puuhaa. Onneksi ei ole enää ikkunoita niin ilmastointi toimii. Osittain vähän liiankin hyvin, kun eilenkin sammaleita, multaa ja sanomalehden palasia lenteli ympäriinsä. Katon päällä on jopa 30 cm litistynyttä rahkasammalta, jossa on seassa kiviä, nauloja, lasinsiruja ja kaikenlaisia yllätyksiä. Vanhoja pikkutavaroita, kirjeitä yms. on kertynyt jo kopallinen. Ne tulevat myöhemmin valmiiseen taloon esille kaikkien ihmeteltäväksi.