Talon purkuvideo: 2. Ikkunoiden irroittaminen

Ovien jälkeen olivat vuorossa ikkunat. Videomateriaalia riittää, joten jatkoa seuraa kunhan saan koostettua valmiiksi. 

Taloprojektiblogi jatkaa taas

Talon asioita tulee taas tänne lähitulevaisuudessa. Jos ei projekti etene, niin muistellaan sitten vanhoja. Vielä on paljon videomateriaalia purkamisesta työstettäväksi. Täällä voin myös kehitellä talolle uusia tulevaisuuden mietteitä.

Runotalo Projekti siirtyy Runotaloblogiin

Olen tänään yhdistänyt blogejani pääblogiini Runotaloon. Myös tämä Runotalo projekti blogi jatkaa eteenpäin siellä. Tervetuloa seuraamaan talon etenemistä Runotaloblogiini. Löydät projektin etenemisen liittyvät asiat Runotalo blogin marginaalissa kohdassa, jossa kerron itsestäni. Lisään varmasti uuden askelman omaan tarinaani silloin kun taloprojekti liikahtaa eteenpäin.

Talon purkuvideo: 1. Ovien irroittaminen

Kesällä 2009 aloitimme Runotaloksi ostamani pohjalaistalon purkamisen Jalasjärven Koskuella. Ensin homma piti teettää ammattilaisilla, mutta lopulta päätimme aloittaa urakan kahdestaan ja katsoa mitä tapahtuu. Meillä oli onni, että talon edellinen omistaja asui pihapiirissä ja osasi neuvoa missä järjestyksessä ja miten taloa puretaan. Aloitimme purkamalla ovet. Osa karmeista irtosi helposti ja toisissa oli enemmän työtä. Yhden päivän urakoinnin jälkeen matkasimme onnellisina ja ylpeinä kotiin Ikaalisiin pakkaamaan ovet kotiin varastoon suojaan.

Videomateriaalia purkamisesta on paljon. Seuraavaksi kokoan videoksi ikkunoiden purkamisen. Tavoitteena on saada tänne koko sarja, jonka viimeisessä osassa rekka tuo talon loppuosan takapihamme pellolle pressun alle. Tietysti jatkoa seuraa, kun talon pystytys joskus vihdoin ja viimein alkaa.

Valokuvin kerrottu tarina talon purkamisesta löytyy tämän blogin alusta kesällä 2009.

Hirret odottelevat pressun alla

Tässäpä talon tämänhetkinen tilanne. Ikkunat, ovet ja lattialankut odottelevat toiveikkaina näiden seinien suojissa.

Näiden lumisten pressujen alla ovat talon hirret. Hyvässä kunnossa näyttivät olevan kun loppukesällä lisäilimme ja tarkastimme pressuja. Minua hämmästyttää, miten pieneen kasaan hirret mahtuvat. Ajatella, että näistä saa kasattua ison pohjalaistalon, kun vain on taitoa ja paikka mihin pystyttää.

Tiedän, että tahdon talon nousevan kotimme lähelle. Odotan rauhassa ja jonain päivänä paikka löytyy - kun aika on oikea.

Tontin etsintä jatkuu jälleen

Nielin juuri pettymyksen kyyneleeni ja totesin, että ei ollut vieläkään talolleni oikea paikka se mistä haavelin. Vastaus oli selkeä, jonka sain tänään Ely-keskukselta. Olisi varmasti tervettä maalaisjärkeä alkaa haluta tontteja, jotka ovat normaalien ihmisten saatavilla. Tahdon niin kovasti, että talo ja sen vieraat saavat varmasti arvoisensa paikan.

Nyt huokaisen syvään ja aloitan uudelleen pisteestä A. Sopivan tontin löytämiseksi olen taas heittänyt verkkoni veteen ja jos ei saalista tule niin lasken pyydykseni uuteen paikkaan. Eihän sen pitäisi olla niin ihmeellistä tiedettä tämän tontin hankkimisen. Minun on vain laskettava omaa rimaani hieman alemmaksi.

Runotalon mansikkapaikka - todella sopiva paikka

Olen etsinyt Runotalon paikkaa useita vuosia. Ostin talon keväällä 2003 ja se purettiin kesällä 2009. Kävin katsomassa taloa ensimmäisen kerran jo muutama vuosi ennen lopullista ostopäätöstä. Tunsin heti löytäneeni oikean talon, mutta minulla ei ollut tarpeeksi rohkeutta (ja rahaa) ostopäätökseen. Lopulta sain kuitenkin talon ostetuksi pienen pankkilainan ja veronpalautusten turvin.

Alkoi vuosia kestävä tontin haku. Sopivaa paikkaa ei vain tullut vastaan. Purkuaikaa ostohetkestä oli viisi vuotta ja aika hurahti nopeasti. Oikeastaan oli hyvä, että aikaraja tuli vastaan ja silloin purku järjestyikin yllättävän mukavasti lähes talkoovoimin. Olen kiitollinen minua auttaneille ihmisille. Tontin piti olla valmiina, että hirret olisi voinut heti kasata oikealle paikalle, mutta niin ei käynyt. Nyt talo on hirsikasana takapihalla. Jälleen tulee aikaraja vastaan, sillä hirsille ei ole hyväksi olla kasalla kovin pitkään.

Muutama viikko sitten kävin paikassa, josta haaveilin jo kauan sitten. Mansikkakuvat ovat sieltä. Mansikoita oli aivan valtavasti ja ne olivat todella isoja. Mansikkapaikka. Mansikoita ja perhosia. Kaikki kohdallaan. Ensimmäinen kerta, kun tunnen että todella olen löytänyt sopivan paikan.

Odotan, että tulevan viikon kuluessa selviää onko Runotalon puutarhassa mansikkapaikka. Tulen kertomaan heti kun tiedän. Saa pitää peukkuja!