perjantai 9. elokuuta 2019

Pitkien hirsien asettelua käsivoimin


Kuluneella viikolla ollaan kahtena iltana Juhan kanssa kahdestaan punnerrettu noin 12 metriset hirret lähes paikalleen. Poishan nuo on vielä otettava, kun tulee sammalta väliin ja ristimittaa on kohdennettava, mutta nyt selvisi taas paljon missä mennään. Onneksi on kuvia ja merkintöjä. Niidenkin kanssa on paljon ihmeteltävää, vaikka sitten kun hirsi löytää oman paikkansa, se suorastaan napsahtaa paikalleen.


Kuvista ei hirsien todellinen jyhkeys taida erottua, mutta tosiaan useamman metrin matka pyöriteltiin kahdestaan lankkuja pitkin hirttä kehikon päälle ja vielä käännettiin päät päikseen, kun sattuivat olemaan kasassa tietty just väärään suuntaan. Olisipa ollut kuvia meidän hommasta - tai ehkä parempi, että ei ole. Eikä varsinkaan siitä keskustelusta mitä tapahtumien aikana oli. Noin tunti meni aikaa yhdessä hirressä. Vähän pelottavaakin, kun niin isoja hirret ovat. Mutta hauskaa huomata, että onnistuttiin. Traktori olisi ollut hankala sovitella tälle työmaalle järkevästi avuksi.

Sammalta on kerätty ja kuivalteltu pressukasojen päällä ahkerasti. Kuumina päivinä kuivuikin tosi nopeasti ja hyvin, eikä ollut edes kerätessäkään kovin märkää. Hirsien väleihin tulee siis sammalta, mitä siellä alunperinkin näkyy olleen ja hyvänä on pysynyt.

Seuraavaksi kaivetaan esiin vielä muutamia hirsiä ja sitten on ehkä kutsuttava taas ammattilainen apuun tarkistamaan tuota ristimittaa ja alimpien hirsien lopullista asettelua.

Purkamisesta tuli heinäkuussa 10 vuotta. Purkutalon ostohetkestä tulee nyt 16 vuotta. Jälleen totean, että upea matka ja tärkeintä on matka - ei perille pääseminen. Toki sekin varmasti hienoa on.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ensimmäiset hirret kivijaloilla


On iloista kirjoittaa tätä päivitystä, sillä vihdoin ovat ensimmäiset hirret kivijalkojen päällä. Ensimmäinen hirsikerros korvattiin uusilla hirsillä ja siitä jatketaan alkuperäisillä ylöspäin. Tämä kuva on talon päädystä.



 Saimme ammattilaisen avuksi ja kahdessa päivässä tapahtui ihmeitä.



 











Tässä linkki Markus Heikkalan sivuille. Uskon, että tulemme tarvitsemaan Markuksen apua vielä uudelleen tämän taloprojektin merkeissä. Seuraavaksi katsotaan mitä saamme Juhan kanssa kahdestaan aikaan kesän kuluessa. Tai ehkä järjestämme talkoot.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hirret järjestetty

Pitkien hirsien kasa järjestettiin viimeisenä




Viime kesä oli sateinen ja oli paljon matkustamista sekä juhlia, joten mahdollisuuksia taloprojektin edistämiseen oli vähän. Saimme viime kesän aikana silti monta hirsikasaa numerojärjestykseen: pienimmät numerot päällimmäisiksi ja samoja kirjaimia samoihin kasoihin. Lyhyitä ja vähän pitempiäkin kannettiin kahdestaan. Yllättävän kivasti hirret pyörähtelevät kasojen päällä. Toisinaan Juha on jo heilauttanut hirren paikoilleen, kun minä vasta sovittelen hanskoja käteen. Syksyllä laitettiin perusteellisen hyvin pressut kaikkien kasojen päälle. Entisen yhden ison kasan sijaan olikin monta huolehdittavaa, mutta hyvin talvi meni. Lunta oli kyllä paljon.

Pressujen laitosta on opittu paljon matkan varrella: ne eivät saa osua hirsiin kiinni, sillä silloin kosteus pääsee muhimaan. Parhaiten toimii hirsikasa, jossa pressu ei peitä kaikkia reunoja. Silloin hirret pääsevät tuulettumaan.

Kuluneella viikolla järjestimme viimeisen hirsikasan, jossa on kaikkein pisimmät hirret. Otettiin erilleen numerot 1,2,3,4 ja muutama nro 5. Nyt on tutkittava, mitä pitää paikata ja mitä korvata. Alimmassa hirsikerrassa oli jo purkuvaiheessa osa lahonneita, kun olivat maata vasten. 


Tontilla on useita hirsikasoja järjestettynä numeroittain


Olen tyytyväinen, että merkattiin aikanaan hirret peltilapuille meistin avulla. On pysyneet hyvin ja nyt olen mustalla tussilla lisännyt näkyvämmät merkit. Jos jotain tekisin toisin, niin laittaisin kaikki merkit päihin ja mieluusti molempiin päihin. Nyt osa merkeistä on hirren sivulla ja silloin kasassa joutuu kääntelemään hirsiä, että löytää merkin. Silloin purkua valmistellessa oli joissain kohden helpompi laittaa hirren sivuun. Näin se menee, että edestään kaiken löytää. 

Kelit on olleet hyvät, kun ei ole pelkoa sateesta, mutta on kyllä 30 asteen helteessä liian kuuma tehdä hirsihommia. Ainakin meille. Silti tehtiin: aamusta aikaisin ja illasta oli hieman helpompi olla. 

Piti muuten jo aloittaa viikko sitten, mutta kasassa oli 3 ampiaispesää! Niiden poistoa opeteltiin muutama päivä. Olisin tahtonut säästää ampiaiset, mutta lopulta oli pakko turvautua myrkkyyn. Pesän pudottaminen ei paljon auta, sillä ampiaiset tuntuvat pyörivän vielä pitkään pesän ympärillä. Yksi pesistä oli hankalasti hirsien keskellä syvemmällä kasassa. Netissä oli monenlaisia ohjeita kuten imurointi tai vesisuihku - ne jätettiin kokeilematta. 

Tästä opittiin, että hirsikasoja on käytävä alkukesästä tarkkailemassa, ettei ole pesän alkuja. Tai voisi aloittaa työt jo toukokuussa, jolloin ongelmaa ei syntyisi. Tuntuu, että viikonlopuille on usein muuta ohjelmaa tai jos olisi vapaata aikaa niin sataa vettä. Olen ottanut projektiin uuden asenteen tai lieneekö tuo vanha oppi: Hiljaa hyvä tulee. 

Tärkeintä on lopulta matka - siitä nauttiminen - ei päämäärä.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Vanhimmat hirret tontilla

Aamulla pellikaton poistoa hirsikasalla



Talon vanhimmat hirret esiin kasan keskeltä



Pisimmät hirret ovat jopa 13 metrisiä

Lyhyet hirret kerättiin traktorin peräkärryyn



Pelkästään talon vanhan osan hirsistä muodostui tontille useita hirsikasoja



Alkuperäisellä kasalla pieni sekamelska työn jäljiltä



Vietimme Juhan kanssa aurinkoisen päivän järjestellen vanhaa hirsikasaa. Hyvin saatiin kahdestaan pyöriteltyä isoimmatkin kurkihirret lankkuja pitkin keskemmälle pinoa. Harmi, että työn touhussa jää kuvaamiset vähiin. 



VANHAN OSAN HIRRET TONTILLA


Lauantaina 27.5. saimme vihdoin talon vanhan osion hirret tontille.  Hassua, että juuri tuona päivänä satoi - viikon kaikki muut päivät olivat poutaisia. Lauantaina oli kuitenkin kone paikalla ja avopuolisollani Juhalla vapaata aikaa, joten sateesta huolimatta hirret siirrettiin. 

Yllätyin, kun liikutuin kävellessäni ensimmäisen hirsikuorman perässä tontille. En ollut osannut varautua siihen. Kainalossani oli yksi irti repeytynyt hirrenpää ja kannoin sitä kuin jotain aarretta. Kävelin yksin, sillä Juha oli hakemassa traktoria. Tunnistin ajan kulun, miten pitkään olin odottanut tätä hetkeä. Talo saatiin purettua ja hirret siirrettyä takapihallemme vuonna 2009. Silloin en edes tiennyt mistä löytäisin tontin.


Nyt Runotalo eteni konkreettisesti. Matkan aikana moni asia on muuttunut. Unelma on hiotunut tarkemmaksi. Tiedän paremmin mitä tahdon. Kaikki on mennyt kuten pitää. Olen tarvinnut kaiken viivytyksen ja kokemukset matkallani. 

Sunnuntaina olin tontilla tuulettamassa hirsikasoja. Istuin pinon päällä ja katselin hirttä, jossa on kamarin käsinmaalattua tapettia. Siinä on Runotalon logon sininen tähtikukka. Siitä idea logoon syntyi. Tuntui hyvältä nähdä se siinä. Vieressä oli talon päätykolmio, jossa on merkintöjä siltä ajalta, kun rakennus on aikanaan siirretty entiselle paikalleen. Tunsin jatkumon. Joku on ennen minua jo tahtonut saada tämän talon pystytettyä. On hienoa olla mukana ketjussa. Tähtikukan logo on minulle erityinen: näen siinä kaikki Runotalon kanssa matkaavat, ytimestä lähtee siivilleen lintuja joka suuntaan. Siinä on Runotalon tarkoitus: Usko unelmiisi ja lakaise sinnikkäästi omia runopolkujasi.




torstai 6. lokakuuta 2016

Kivijalat paikoillaan



Näyttää siltä, että tämän kesän saavutus on kivijalkojen paikoilleen saaminen. Jos syksy on pitkä ja lämmin saatamme siirtää alimpia hirsiä valmiiksi kivijalkojen viereen odottamaan. Tuskin pääsemme kuitenkaan vielä pystyttämään seiniä. Suurin odotuksin kohti uutta kevättä ja kesää 2017.

perjantai 12. elokuuta 2016

Kivijalkojen asettelu loppusuoralla







Tuvan takaseinän kivijalat paikoillaan.


On tehty laskelmia moneen kertaan - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Kivijalkoja on monen pituisia ja tontilla toisessa päässä kalliota toisessa päässä ei, joten mittailua ja mietintää kannatti tehdä: Minne matalimmat kivet noin 80-90cm ja minne noin 120 cm kivet. Miettimisellä säästyi kaivamisen vaivaa. Kaikki kuopat kaivettiin perinteisesti lapiolla. 




Tässä kohden kallio heti sepelin alla.



Hyvä, että saatiin lainaksi traktoria ja lasermittauslaitetta. 
Helpotti tämän kahden hengen urakointia huomattavasti!
- lisämausteena tekemisessä naisen ja miehen näkökulmien jatkuva vääntö :)



Mutta valmista tuli! Pääty on avoin, että saadaan hiekkakuormia ajettua keskelle. Sinne sitten pari kiveä ja hiljalleen voitaisiin päästä asiaan. Kuopat on tarkoituksella täyttämättä kunnes ensimmäisiä hirsiä on laiteltu paikoilleen. Voidaan vielä hienosäätää silloin.


Tässä tämä hetki - työvälineet levossa. 
Kaunista, lämmintä ja kuivaa syyskeliä toivon - se edistäisi tätä projektia.
Tahdonvoimaa tarvitaan kans :)

PS. Jos etsit kivijalkakiviä - niitä saa sopivaan hintaan Tampereen Kovakiveltä Kurusta.


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kivijalkojen laiton aloitusta


Aloittelua - nurkkakivi suoristusta ja korkeuden säätöä vailla



Tämä viikko on mittailtu kivijalkojen paikkoja ja korkeuksia aurinkoisella tontilla - huh huh! Viikonloppuna on tarkoitus asetella kiviä paikoilleen. Toisessa päässä on kallio vastassa heti lapion mitan päässä ja toisessa päässä voi kaivaa kivet syvemmälle. Sen mukaan valitaan kivet eri paikkoihin tontilla. Kivien korkeudet vaihtelee: lyhimmät vajaa 80 cm ja pisimmät 130 cm. Pisimmät haudataan syvemmälle.


Laitan lisää kuvia kunhan hommat etenee. 
Yritän muistaa ja ehtiä kuvata työn touhun lomassa.