maanantai 17. elokuuta 2009

Elämä on nyt

Muutaman viikon tauko purkuprojektista tekee ihan hyvää. Puutarhassa riittää vielä kukkia, vaikka alkaa jo olla syksyn tuntua. Pysähdyn ja muistutan itselleni, että minulla on joka hetki jo kaikki mitä tarvitsen - ei tarvitse välttämättä tavoitella mitään eikä koko ajan kiirehtiä jonnekin. Yritän opetella nauttimaan elämästäni juuri nyt enkä vasta joskus tulevaisuudessa Runotalossa. Runotalo on tässä ja nyt parhaimmillaan; keskeneräisenä ja elämänmakuisena.

2 kommenttia:

  1. Niinpä se usein on,aina odottaa että sitten kun...

    VastaaPoista
  2. Miksiköhän ihminen niin helposti on sellainen odottaja...

    VastaaPoista