Uusi käänne talon tarinassa

Olen saattanut tehdä aika ison päätöksen. Se on 98% varma päätös. Jätän pienen varan, jos tuleekin toisenlainen tunne, mutta kun vuosi vaihtui tuli hyvin vahva tunne…. 

 

Kutsun kotiani väliaikaiseksi Runotaloksi, kun täällä näitä asioita teen ja tähän on syntynyt voimapuutarhakin. Mutta on olemassa tämän blogin tarina ja vanha talonpoikaistalo Jalasjärven Koskuelta, joka purettiin 2009. Se on ollut unelmani, että rakennan Runotalon niistä hirsistä. Hirret on olleet tontilla useamman vuoden kasalla ja kasaaminen edistynyt hyvin hitaasti.

 

Mutta taloprojektin kautta on syntynyt koko Runotalon juttu. Aloin kuvata kasveja, laittaa runoja blogiin, kun tein blogia talon purkamisesta. 2010 syntyi voimakortit. Talo on antanut paljon ymmärrystä kärsivällisyydestä, ostinhan sen jo 2003.

 

Mutta nyt siis olen päättänyt, että saattaisin luopua tuosta hirsitalosta, koska on talon etu tulla pelastetuksi uuteen elämään.

Runotalon hirret lepäävät pressujen suojissa odottaen oikeaa aikaa. Vuodet kuluvat nopeasti. Hirsityöt etenevät, jos sää on suosiollinen. Vuosien myötä arvostus vanhoja hirsitaloja kohtaan kasvaa. Työtä on tehty paljon ja ei ole ollut nykypäivän työvälineitä helpottamassa. Taitoa ja sisua on tarvittu. 

Vuosien myötä hirret ovat opettaneet minulle kärsivällisyyttä ja joustoa. Ymmärrän, että näkökulmia ja todellisuuksia on monia. Luotan kaiken tarkoitukseen. Tämä talo on antanut minulle jo Runotalo-yritykseni netissä, valtavasti inspiraatiota ja toivon, että tulee päivä, jolloin saan astua ovesta sisään ja kävellä uudelleen leveillä, kuluneilla lattialankuilla kuten kymmeniä vuosia sitten tein rakastuessani koko sydämestäni tähän taloon ja sen sieluun. Sielu ei katoa milloinkaan.

Kohti kesää 2022

 

Kuvat syksyltä 2021

Syksyllä 2021 saatiin tontille 2 puutukkia: Toinen niityn laidalta ja toinen Juhan kotoa, jossa kaatui iso pihakuusi. Näistä on tarkoitus sahata korvaavat hirret kuvassa näkyvään päätyyn. Purkuvaiheessa osa alimmista hirsistä oli huonokuntoisia ja mukaan otettukin alahirsi on huono.

Kesällä 2021 näkyvää edistymistä ei juurikaan tapahtunut, mutta nyt ollaan selvillä, miten etenemme jatkossa hirsien osalta. Syksyllä vaihdettiin vielä kaikkiin hirsikasoihin uudet vahvat pressut ja kestävät narut. Nyt odotellaan, että valtavat lumimassat sulavat ja sitten sahaushommia, että pääty saisi vihdoin alahirtensä ja matka voisi jatkua.

Hirsien sovittelua paikoilleen

 

Nyt on ollut sopivat kelit sovitella hirsiä paikoilleen pitkästä aikaa. Oltiin pitkään jumissa, kun ihmeteltiin, miksi kaikki ei täsmää. Juha taisi hoksata jo aiemmin missä mennään, mutta minä en uskonut ja tarvitsin lisävakuutteluja. Nyt uskomme molemmat, että olemme oikeilla jäljillä. Kahteen seinään tarvitaan alas vielä uusi hirsi ja sitten hirret asettuvat jatkossa oikein.

Nyt ollaan laiteltu hirsiä useammassa kohdassa päällekkäin, että nähdään pidemmälle kaiken todella menevän oikein. Alkaa vaan olla aika korkealla. Tänään tuli tuohon alempaan kuvaan vielä pari hirttä lisää. Minun spagettimaisilla käsivarsilla ei hirret paljon liikahda, mutta onneksi koko ajan löytyy konsteja, miten yhdessä saamme hirret kulkemaan (ja noita pienempiä Juha vie yksin ja minä piipitän perässä). Nyt laitetut hirret on otettava vielä pois, sillä sammal ja tapit puuttuvat. Tämä on siis todellakin vasta sovittelua.

 

Kaikki talosta aikanaan otetut kuvat ja niiden suurennokset ovat olleen isona apuna kuten myös numeroidut piirrokset.

Jos hienoja ilmoja riittää, saattaa homma jatkua pidemmälle syksyn mittaan. Kiirettä meillä ei edelleenkään ole, mutta on kyllä ollut mukavaa nähdä pientä edistymistä.

Pitkien hirsien asettelua käsivoimin

Kuluneella viikolla ollaan kahtena iltana Juhan kanssa kahdestaan punnerrettu noin 12 metriset hirret lähes paikalleen. Poishan nuo on vielä otettava, kun tulee sammalta väliin ja ristimittaa on kohdennettava, mutta nyt selvisi taas paljon missä mennään. Onneksi on kuvia ja merkintöjä. Niidenkin kanssa on paljon ihmeteltävää, vaikka sitten kun hirsi löytää oman paikkansa, se suorastaan napsahtaa paikalleen.

Kuvista ei hirsien todellinen jyhkeys taida erottua, mutta tosiaan useamman metrin matka pyöriteltiin kahdestaan lankkuja pitkin hirttä kehikon päälle ja vielä käännettiin päät päikseen, kun sattuivat olemaan kasassa tietty just väärään suuntaan. Olisipa ollut kuvia meidän hommasta - tai ehkä parempi, että ei ole. Eikä varsinkaan siitä keskustelusta mitä tapahtumien aikana oli. Noin tunti meni aikaa yhdessä hirressä. Vähän pelottavaakin, kun niin isoja hirret ovat. Mutta hauskaa huomata, että onnistuttiin. Traktori olisi ollut hankala sovitella tälle työmaalle järkevästi avuksi.

Sammalta on kerätty ja kuivateltu pressukasojen päällä ahkerasti. Kuumina päivinä kuivuikin tosi nopeasti ja hyvin, eikä ollut edes kerätessäkään kovin märkää. Hirsien väleihin tulee siis sammalta, mitä siellä alunperinkin näkyy olleen ja hyvänä on pysynyt.

Seuraavaksi kaivetaan esiin vielä muutamia hirsiä ja sitten on ehkä kutsuttava taas ammattilainen apuun tarkistamaan tuota ristimittaa ja alimpien hirsien lopullista asettelua.

Purkamisesta tuli heinäkuussa 10 vuotta. Purkutalon ostohetkestä tulee nyt 16 vuotta. Jälleen totean, että upea matka ja tärkeintä on matka - ei perille pääseminen. Toki sekin varmasti hienoa on.

Ensimmäiset hirret kivijaloilla

On iloista kirjoittaa tätä päivitystä, sillä vihdoin ovat ensimmäiset hirret kivijalkojen päällä. Ensimmäinen hirsikerros korvattiin uusilla hirsillä ja siitä jatketaan alkuperäisillä ylöspäin. Tämä kuva on talon päädystä.

 Saimme ammattilaisen avuksi ja kahdessa päivässä tapahtui ihmeitä.

 

Tässä linkki Markus Heikkalan sivuille. Uskon, että tulemme tarvitsemaan Markuksen apua vielä uudelleen tämän taloprojektin merkeissä. Seuraavaksi katsotaan mitä saamme Juhan kanssa kahdestaan aikaan kesän kuluessa. Tai ehkä järjestämme talkoot.

Hirret järjestetty

Pitkien hirsien kasa järjestettiin viimeisenä

Viime kesä oli sateinen ja oli paljon matkustamista sekä juhlia, joten mahdollisuuksia taloprojektin edistämiseen oli vähän. Saimme viime kesän aikana silti monta hirsikasaa numerojärjestykseen: pienimmät numerot päällimmäisiksi ja samoja kirjaimia samoihin kasoihin. Lyhyitä ja vähän pitempiäkin kannettiin kahdestaan. Yllättävän kivasti hirret pyörähtelevät kasojen päällä. Toisinaan Juha on jo heilauttanut hirren paikoilleen, kun minä vasta sovittelen hanskoja käteen. Syksyllä laitettiin perusteellisen hyvin pressut kaikkien kasojen päälle. Entisen yhden ison kasan sijaan olikin monta huolehdittavaa, mutta hyvin talvi meni. Lunta oli kyllä paljon.

Pressujen laitosta on opittu paljon matkan varrella: ne eivät saa osua hirsiin kiinni, sillä silloin kosteus pääsee muhimaan. Parhaiten toimii hirsikasa, jossa pressu ei peitä kaikkia reunoja. Silloin hirret pääsevät tuulettumaan.

Kuluneella viikolla järjestimme viimeisen hirsikasan, jossa on kaikkein pisimmät hirret. Otettiin erilleen numerot 1,2,3,4 ja muutama nro 5. Nyt on tutkittava, mitä pitää paikata ja mitä korvata. Alimmassa hirsikerrassa oli jo purkuvaiheessa osa lahonneita, kun olivat maata vasten. 

Tontilla on useita hirsikasoja järjestettynä numeroittain

Olen tyytyväinen, että merkattiin aikanaan hirret peltilapuille meistin avulla. On pysyneet hyvin ja nyt olen mustalla tussilla lisännyt näkyvämmät merkit. Jos jotain tekisin toisin, niin laittaisin kaikki merkit päihin ja mieluusti molempiin päihin. Nyt osa merkeistä on hirren sivulla ja silloin kasassa joutuu kääntelemään hirsiä, että löytää merkin. Silloin purkua valmistellessa oli joissain kohden helpompi laittaa hirren sivuun. Näin se menee, että edestään kaiken löytää. 

Kelit on olleet hyvät, kun ei ole pelkoa sateesta, mutta on kyllä 30 asteen helteessä liian kuuma tehdä hirsihommia. Ainakin meille. Silti tehtiin: aamusta aikaisin ja illasta oli hieman helpompi olla. 

Piti muuten jo aloittaa viikko sitten, mutta kasassa oli 3 ampiaispesää! Niiden poistoa opeteltiin muutama päivä. Olisin tahtonut säästää ampiaiset, mutta lopulta oli pakko turvautua myrkkyyn. Pesän pudottaminen ei paljon auta, sillä ampiaiset tuntuvat pyörivän vielä pitkään pesän ympärillä. Yksi pesistä oli hankalasti hirsien keskellä syvemmällä kasassa. Netissä oli monenlaisia ohjeita kuten imurointi tai vesisuihku - ne jätettiin kokeilematta. 

Tästä opittiin, että hirsikasoja on käytävä alkukesästä tarkkailemassa, ettei ole pesän alkuja. Tai voisi aloittaa työt jo toukokuussa, jolloin ongelmaa ei syntyisi. Tuntuu, että viikonlopuille on usein muuta ohjelmaa tai jos olisi vapaata aikaa niin sataa vettä. Olen ottanut projektiin uuden asenteen tai lieneekö tuo vanha oppi: Hiljaa hyvä tulee. 

Tärkeintä on lopulta matka - siitä nauttiminen - ei päämäärä.